IlkkaSalo kaikenlaista kritiikkiä

Isänmaallisten kulttikäyttäytymisestä

Isänmaalliset väittävät säilyttävänsä perinteitä. Sillä ei heille ole merkitystä, ovatko perinteet todellisia perinteitä, kuviteltuja tai jopa väärennöksiä. Kaikkien isänmaallistenkin ”perinteiden” ympärille saadaan kuitenkin kehiteltyä myös kulttikäyttäytymistä.

Sosiologisesti ja sosiaalipsykologisesti mielenkiintoinen ilmiö on se, että poliittisesta ideologiasta, jollainen isänmaallisuuskin on, tulee kultti.  Näinhän ei tietenkään tapahdu kaikkien isänmaalliseksi itsensä identifioivien ryhmien kanssa. Kulttikäyttäytyminen on kuitenkin tyypillistä monelle isänmaalliselle ryhmälle, olipa tuo organisaatio muodollinen tai jokin epämuodollinen versio asiasta.

Uskonnollisia kultteja on tutkittu paljonkin, isänmaallisuuteen liittyviä kultteja vähemmän. Viime vuosina lähinnä englanniksi on kuitenkin alkanut ilmestyä isänmaallisiin (ja kansallismielisiin) kultteihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta; enimmäkseen Yhdysvaltojen tilanteeseen liittyvää kirjallisuutta.

Voidaan kysyä: Milloin isänmaallisuudesta tulee kultti? Asiaan ei kaiketi ole yksiselitteistä vastausta, mutta isänmaallisista kulteista voidaan löytää niille tyypillisiä piirteitä.

Yksi piirre on esim. seuraava: Kultit keräävät kannattajansa tietyistä, selkeästi rajautuneista etnisistä tai sosiokulttuurisista ryhmistä. Tällaiset kultit elävät instituutioiden varjossa, mutta silti ne edellyttävät jäseniltään pakonomaista kulttikäyttäytymisen soveltamista mahdollisimman laaja-alaisesti kunkin kultin jäsenen elämään ja vielä siten, että kulttikäyttäytymisellä toivotaan olevan yhteiskunnan instituutioiden legitimiteettiä rapauttava vaikutus.

Vaikka jotkut kultit keräävät varsin suurenkin kannattajajoukon, niin ne eivät välttämättä ole massaliikkeitä, mutta niistä voi tulla sellaisia; tavallisesti ei kuitenkaan tule.  Kulttivaiheessa isänmaallisuus perustuu enemmänkin yksilöllisiin kokemuksiin ja asennoitumistapaan, jolle samanmielisen ryhmän olemassaolo antaa vahvistusta ja motivaatiota. Tässä vaiheessa kultin jäsenet voivat uhriutua suhteessa yhteiskunnallisiin instituutioihin motivoiden itseään tekoihin, joihin he eivät yksin ryhtyisi, mutta ryhmän jäseninä tekevät tekoja, joista he jopa toisinaan joutuvat edesvastuuseen.

Kultti voi myös olla alakulttuuria. Isänmaallisilla piireillä näyttää olevan aivan oma alakulttuurinsa musiikissa, kuvallisessa viestinnässä nettimeemien muodossa ja kirjallisissa tuotoksissa. Näiden symboliikka onkin sitten jo ihan oma aihepiirinsä.

Isänmaallisen kultin alakulttuurissa ko. kulttuuri antaa jäsenelle ainakin väliaikaisen toimintaympäristön, johon siis liittyvät kulttuuriset ilmaisut. Alakulttuurinen elämäntapa – ja –tyyli eivät kuitenkaan ole välttämättä tietoisia valintoja. Alakulttuurin ja vastakulttuurinkaan erot eivät ole mitenkään selvät. Isänmaallisuuden kultti saattaa olla kumpaakin. Nämäkään eivät ole täysin irrallaan valtakulttuurista. Isänmaalliset ala- ja vastakulttuurit kuitenkin kohdistavat kritiikkinsä selektiivisesti vain muutamaan valtakulttuurin ilmiöön.

Isänmaallisen kultin rinnastamisesta uskonnolliseen kulttiin on sekin relevanttia, sillä molemmista löytyy rituaalista käyttäytymistä. Isänmaallisuuden kultilla alkaa olla jo ihan oman liturgiansakin.

Muutama päivä sitten postasin tällä palstalle kirjoituksen, jossa kommentoin lyhyesti isänmaallisten väkivaltafantasioita. Tuon postauksen jälkeen muutama isänmaallinen on kulttinsa tyypillisellä tavalla korostanut fyysiseen voimaan perustuvaa käyttäytymismallia. Ilmeisesti väkivaltafantasiat tekevät isänmaallisesta oikein mallikelpoisen isänmaallisen. Kulttikäyttäytymistä sekin.

Skenaario on suunnilleen seuraava: ”Nakkikioskilla syntyy aamuyöllä mikromellakka. Isokokoinen karateka antaa hyökkääjälle pataan, ”kynäniskarunonharrastaja” taas saa pataansa ja syynä saattaa olla jopa se, että runouden harrastaja juo soijalattea. Tästä yksittäisestä skenaariosta sitten ekstrapoloidaan isänmaallista maanpuolustusta koskevia väitteitä. Onhan se vekkuli tapa kertoa asioista, mutta se kertoo enemmän isänmaallisten kultin fantasoista kuin varteenotettavasta argumentoinnista.

Nykymuotoisen isänmaallisen kultin toimintaperiaatteena näyttää olevan aina jonkin sortin väkivallan soveltaminen mihin tahansa tilanteeseen ja tämän sitten pitäisi jollain tavalla oikeuttaa kultin toiminta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Etkö Salo uskalla arvostella nimellä? On vähän säälittävää että keski-ikäinen partasetä-mies aivopieree löysästi omia, vähän yleisöä kerääviä juttujaan anonyymisti kun kantti ei oikein näytä riittävän muuhun.

Mihin muuten unohtui kansallismielisyys? Sinullahan on ollut kohta jo kaksi määritettä käytössä, isänmaallisuus ja kansallismielisyys. Noita kun yhdistelee tarpeeksi niin jutun aiheita riittää.

Tiesitkö muuten että soijalattea litkivät ituhipit tuhovat osaltaan luontoa ja kommunismi on ideana ja toteutuksena mätä? Suvaitsepa tämä mielipide. Tiesitkö, että pidän myös liikuntaa tärkeänä osana elämää enkä suostu elämään huonokuntoisena plösönä. Plösön määrä elimistössä on melko suoraan verrannollinen estrogeenin määrään.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Briljanttia argumentointia! Varsinaista älyllistä ilotulitusta! Pasi, ylitit itsesi. Jatka samaan malliin, niin hupia riittää! Nyt voit kaivaa myös herneen nenästäsi. Ehkä siihenkin tarvitaan testosteronia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset