Kansallismielisten ja isänmaallisten farssit ja tragediat
Nationalismin, sellaisena kuin se esiintyy monen tälläkin palstalla kirjoittavan kansallismielisen näkemyksissä, tavoite on homogenisoida yhteiskunta poistamalla kilpailevien näkemysten legimiteetti propagandan menetelmin. Keskustelupalstoilla tämä strategia jopa toisinaan toimii.
Päämäärä näyttäisi olla kaiken kattava poliittisten mielipiteiden homogenisointi jonkin usein imaginaarisen yleiskäsitteen suojiin. Yleiskäsitteet vain heidän tapauksessaan ovat tyhjiä ja sisällyksettömiä. Retoriset kikat eivät pysty antamaan käsitteille tyydyttävää sisältöä. Tätä olen käsitellyt mm. muutamassa aiemmin tällä palstalla julkaistussa blogissani.
Palstan kansallismielisten ja isänmaallisten kovin kammoama Karl Marx sanoi monesta asiasta jotakin. Harvasta asiasta olen Marxin kanssa samaa mieltä, mutta Marx esitti toisinaan myös relevantteja näkemyksiä. Oma suosikkini Marxin sanomisista kuuluu suunnilleen seuraavasti: ”Kukin poliittinen suuntaus ja ideologia esiintyy ihmiskunnan historiassa kahdesti: ensin tragediassa ja toisen kerran farssissa.”
Kansallismielisyyden ja (ääri)isänmaallisuuden tragedia on nähty kahden maailmansodan muodossa. Nyt on käynnissä em. suuntausten farssi. Nykyisten kansallismielisten ja isänmaallisten jutut, tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset täyttävät farssin kriteerit. Heidän parodioimisensa on myös tullut myös mahdottomaksi, sillä he tekevät sen ihan itse.
Nykyiset kansallismieliset ja isänmaalliset pyrkivät operoimaan ”kansan” nimissä tavoitellen legitimiteettiä omalle agendalleen. Demokratia halutaan esittää ”kansan syvien rivien” näkemyksenä asioiden tilasta, mutta samalla kansan syviä rivejä kuitenkin edustavat internetin ihmeellisessä maailmassa kovinta ääntä pitävät. Jos demokratian tärkeimpänä kriteerinä taas pidetään äänioikeutettujen äänestyskäyttäytymistä, niin nykymuotoinen kansallismielisyys ja isänmaallisuus eivät nauti enemmistön tukea; ei ainakaan Suomessa.
Kansallismielisyyden ja ääri-isänmaallisuuden tragediavaiheessa ilmiöt kiteytyivät totalitarismiin johtaneeseen autoratiivisuuteen. Traagiset henkilökultit elivät vahvoina tuossa vaiheessa. Farssissakin pyritään rakentamaan henkilökultteja. Muutama suomalainenkin haluaa ”vahvaksi johtajaksi” pyrkien rakentamaan omaa henkilökulttiaan. Tavallisesti tuloksena on kuitenkin koomisen demagogin henkilökuva.
Lähes sata vuotta sitten Lordi Acton (1919, 289) sanoi: ”Vapaus edistää diversiteettiä ja diversiteetti säilyttää vapautta.” Tällaisen Actonin havainnon nykymuotoiset kansallismielisyys ja isänmaallisuus pyrkivät kieltämään. Demagogit ovatkin joutuneet käyttämään sellaista ”uuskieltä”, joka ei oikeastaan merkitse mitään. Jos jollekin jokin merkitys löytyy, niin sekin on osa farssia. Lopulta kansallismieliset ja isänmaalliset ovat enemmän postmoderneja kuin postmodernistit.
* * *
Acton, Lord (1919). Nationality. Pp. 270-300 in The History of Freedom and Other Essays. London: Macmillan.
On se jännää, että ei ymmärretä klassisen liberalismin ideaa ollenkaan. Siihen kuuluvat kansallisvaltion kansalaisten laajat poliittiset oikeudet, joilla nimenomaisesti pyritään ehkäisemään hallinnon kautta kansaan kohdistettavaa ylenpalttista kontrollia ja tyranniaa. USA:n perustuslaki (Bill of Rights) lienee tämän ajatussuunnan tunnetuin versio. Suomen perustuslaissa ennen EU:ta vallitsee hyvin samantapainen henki ja suomalaiset ovat olleet hyvin myötämielisiä USA:n kansalaisilleen (ainakin teoriassa) takaamia laajoja poliittisia oikeuksia kohtaan. USA:n järjestelmästä on haluttu poiketa ainoastaan markkinoiden liberalismin suhteen tulonjakoa ja julkisesti järjestettyjä palveluita suosien (tilanne on viime aikoina suuresti tasoittunut).
Millä lekalla pitäisi takoa natiofobien päähän se, että kansallismielisten ehdoton valtaosa edustaa klassista liberalismia ja kaikenlaiset tyranniat ja autoritäärisyydet ovat heille kauhistus. Jonkun verran esiintyy viehtymystä kansallissosialismiin, mutta siitäkin usein esitetään huomattavasti lievennettyjä versioita. Tämä on kuitenkin eri keskustelu.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvaltain perustuslaki ei ole yhtä kuin Bill of Rights. Bill of Rights tarkoittaa perustuslain kymmentä ensimmäistä lisäystä.
Liittovaltion alkutaipaleella esim. äänioikeus oli vain varallisuutta omaavilla valkoisilla miehillä ja se oli silloisen tulkinnan mukaan aivan perustuslain mukaista. Tämä taas on ristiriidassa liberalismin (myös sen klassiseksi nimetyn version) kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi kansallisvaltio olisi jotenkin erityisen tärkeä asia liberalismissa? Toki julkishallinnon rooli ”pakollisena pahana” tunnustetaan, yksilön vapauksien takaamiseksi ja tiettyjen rakenteiden ylläpitämiseksi. Ei kai mikään kuitenkaan edellytä, että se olisi juuri kansallisvaltio?
Ilmoita asiaton viesti
Avinsanat tuossa ovat välttämätön paha. Selkeimmät esimerkit lienevät poliisi ja tuomioistuin. Eli kun yksilö on rikkonut toisen yksilön vapauksia, seuraamukset hoidetaan kollektiivin, ei rikotun yksilön toimesta. Kyllä liberalismiin kuuluu käsittääkseni olennaisena osana julkishallinnon minimointi, ihan riippumatta miten se kehenkin vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaihdoit ilmeisesti tarkoituksella vapauksista oikeuksiin?
Ilmoita asiaton viesti
Osittain, mutta ei pelkästään. Elinkeinonvapaus ja oikeus tuloon ovat varsin radikaalilla tavalla eri asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Kuin tilauksesta Aleksi Niskanen (ps) julkaisi oman sopimusvapauden puolustuspuheensa. Liberaaleja vapauksien puolustajiapa tosiaan.
http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261…
Ilmoita asiaton viesti
”… tavoite on homogenisoida yhteiskunta poistamalla kilpailevien näkemysten legimiteetti”
Mutta kun globalisoinnin tavoite (?) on homogenisoida yhteiskunta ”mössöistämällä” kaikki!
Ilmoita asiaton viesti
Blogistilta on jäänyt huomaamatta kansallisvaltioiden ja demokratian kehitys.
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt vielä hoppuile. Kirjoitussarja on kesken.
Ilmoita asiaton viesti
Muokkaus: ”kehitys” on huono sana, se ei kerro paljoa. Pitäisi sanoa ”syntyminen”, mikä kertoo jo, mistä on kyse.
Siis: kansallisvaltioiden ja demokratian syntyminen.
Aika monta osaa saa blogisti vääntää tekstiä, että saa mitätöityä tämän asian.
Ilmoita asiaton viesti
Loordi on sanonut monenlaista: ”Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti”.
Liekö saanut liikaa valtaa..
Ilmoita asiaton viesti
Farssi ja tragedia ovat varmaankin näille leijonakoru- & nakkimukihemmoille ihan liian vaikeita sanoja.
Ilmoita asiaton viesti
Näinköhän olet tutustunut Actonin ideoihin tarkemmin? Hän esimerkiksi lyttää sosialismia aika rajusti ja ihan aiheesta.
“Liberty has not only enemies which it conquers, but perfidious friends, who rob the fruits of its victories: Absolute democracy, socialism.”
https://acton.org/research/lord-acton-quote-archive
—-
”Lähes sata vuotta sitten Lordi Acton (1919, 289) sanoi…”
1919 hän oli jo kuollut.
”When he died in 1902, Lord Acton was considered…”
https://acton.org/lord-emerich-edward-dalberg-acton
—-
Actonin edustama klassinen liberalismi, jonka edustajaksi luen itsenikin voi olla vähän erilainen kuin mitä ajattelet. Siinä ajatellaan lähinnä järjellä, eikä tunteilla.
Ilmoita asiaton viesti
Moi Petri,
Joo, olet oikeassa tuon Actonin kuolinvuoden suhteen. Tuo teos, johon viittaan ja joka löytyy hyllystä, on julkaistu 1919. Olisi pitänyt olla tarkempi ilmaisuni kanssa. Kiitos huomautuksesta.
Actoniin olen olen jonkin verran perehtynyt artikkelikokoelmien kautta.
Olen monesta asiasta samaa mieltä Actonin kanssa, mitä tulee sosialismiin. Tosin nyt kun Actonin ajoista on kulunut yli sata vuotta, niin asioihin on vähän eri perspektiivi kuin tuolloin. Sittemin sosialismi esiintyi skeä tragediana että farssina.
Miksi muuten pitäisi luokitella itsensä johonkin kategoriaan, esim. klassiseksi liberaaliksi?
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi muuten pitäisi luokitella itsensä johonkin kategoriaan, esim. klassiseksi liberaaliksi?”
On helpompi keskustella, jos tietää toisen lähtökohdat asioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Puhtaita kategorioita tuskin löytyy, vaikka jo Aristoteles sellaisia etsi.
Pitäisikö siis aina debatin aluksi ilmoittaa kaikki potentiaaliset kannat? Esimerkiksi: tuossa asiassa olen keynesiläinen/monetaristi, tuossa taas liberaali/konservatiivi, tai mitä nyt milloinkin käsiteltävän asian yhteydessä katsoo tarpeelliseksi. Se vasta tappaakin keskustelun.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei tiedä mitään toisen ideologiasta, niin sitä seuraava arvuuttelu vasta onkin turhaa keskustelua. Jos taas on lähtökohta jostain, niin tietää suurinpiirtein mitä toinen edustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen suositeltava tapa on kuunnelle, mitä toinen sanoo. Hyvä esimerkki tuosta lokeroinnista oli toissa päivänä, kun Soinin äänestämistä luottamusäänestyksessä koskeneessa keskustelussa minua haukuttiin sosialistiksi. Se ei ensinnäkään edistä keskustelua, vaikka pitäisi paikkaansa. Toiseksi se on valheellisena nähdäkseni kunnianloukkaus. En keksi montaakaan nimitystä, jotka olisivat törkeämpiä. En kertakaikkiaan keksi miten lokerointi edistäisi keskustelua enemmän, kuin se haittaa sitä. Esimerkkitapauksessani toki tuo nimittely selvitti, miksi nimittelijä ei ymmärtänyt argumentteja. Hän ilmeisesti hylkäsi ne esittäjästä tekemänsä lokeroinnin, ei sisältönsä perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tämän nyt näin vaikeaa pitäisi olla.
Muiden tekemä lokerointi on hieman eri asia kuin se, että itse tunnustaa olevansa jotain.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanoin, niin se antaa lähtökohdat, eikä koko totuutta.
Ilmoita asiaton viesti