IlkkaSalo kaikenlaista kritiikkiä

Kansallismielisten ja isänmaallisten farssit ja tragediat

Nationalismin, sellaisena kuin se esiintyy monen tälläkin palstalla kirjoittavan kansallismielisen näkemyksissä, tavoite on homogenisoida yhteiskunta poistamalla kilpailevien näkemysten legimiteetti propagandan menetelmin. Keskustelupalstoilla tämä strategia jopa toisinaan toimii.

Päämäärä näyttäisi olla kaiken kattava poliittisten mielipiteiden homogenisointi jonkin usein imaginaarisen yleiskäsitteen suojiin. Yleiskäsitteet vain heidän tapauksessaan ovat tyhjiä ja sisällyksettömiä. Retoriset kikat eivät pysty antamaan käsitteille tyydyttävää sisältöä. Tätä olen käsitellyt mm. muutamassa aiemmin tällä palstalla julkaistussa blogissani.

Palstan kansallismielisten ja isänmaallisten kovin kammoama Karl Marx sanoi monesta asiasta jotakin. Harvasta asiasta olen Marxin kanssa samaa mieltä, mutta Marx esitti toisinaan myös relevantteja näkemyksiä. Oma suosikkini Marxin sanomisista kuuluu suunnilleen seuraavasti: ”Kukin poliittinen suuntaus ja ideologia esiintyy ihmiskunnan historiassa kahdesti: ensin tragediassa ja toisen kerran farssissa.”

Kansallismielisyyden ja (ääri)isänmaallisuuden tragedia on nähty kahden maailmansodan muodossa. Nyt on käynnissä em. suuntausten farssi. Nykyisten kansallismielisten ja isänmaallisten jutut, tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset täyttävät farssin kriteerit. Heidän parodioimisensa on myös tullut myös mahdottomaksi, sillä he tekevät sen ihan itse.

Nykyiset kansallismieliset ja isänmaalliset pyrkivät operoimaan ”kansan” nimissä tavoitellen legitimiteettiä omalle agendalleen. Demokratia halutaan esittää ”kansan syvien rivien” näkemyksenä asioiden tilasta, mutta samalla kansan syviä rivejä kuitenkin edustavat internetin ihmeellisessä maailmassa kovinta ääntä pitävät. Jos demokratian tärkeimpänä kriteerinä taas pidetään äänioikeutettujen äänestyskäyttäytymistä, niin nykymuotoinen kansallismielisyys ja isänmaallisuus eivät nauti enemmistön tukea; ei ainakaan Suomessa.

Kansallismielisyyden ja ääri-isänmaallisuuden tragediavaiheessa ilmiöt kiteytyivät totalitarismiin johtaneeseen autoratiivisuuteen. Traagiset henkilökultit elivät vahvoina tuossa vaiheessa. Farssissakin pyritään rakentamaan henkilökultteja. Muutama suomalainenkin haluaa ”vahvaksi johtajaksi” pyrkien rakentamaan omaa henkilökulttiaan. Tavallisesti tuloksena on kuitenkin koomisen demagogin henkilökuva.

Lähes sata vuotta sitten Lordi Acton (1919, 289) sanoi: ”Vapaus edistää diversiteettiä ja diversiteetti säilyttää vapautta.”  Tällaisen Actonin havainnon nykymuotoiset kansallismielisyys ja isänmaallisuus pyrkivät kieltämään. Demagogit ovatkin joutuneet käyttämään sellaista ”uuskieltä”, joka ei oikeastaan merkitse mitään. Jos jollekin jokin merkitys löytyy, niin sekin on osa farssia. Lopulta kansallismieliset ja isänmaalliset ovat enemmän postmoderneja kuin postmodernistit.

* * *

Acton, Lord (1919). Nationality. Pp. 270-300 in The History of Freedom and Other Essays. London: Macmillan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Olet optimisti. Toivotaan toki, ettei tämä nykyinen kehitys johda uuteen tragediaan. Vaikka onkin aika vaikeaa nähdä, miten se voitaisiin välttää.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

On se jännää, että ei ymmärretä klassisen liberalismin ideaa ollenkaan. Siihen kuuluvat kansallisvaltion kansalaisten laajat poliittiset oikeudet, joilla nimenomaisesti pyritään ehkäisemään hallinnon kautta kansaan kohdistettavaa ylenpalttista kontrollia ja tyranniaa. USA:n perustuslaki (Bill of Rights) lienee tämän ajatussuunnan tunnetuin versio. Suomen perustuslaissa ennen EU:ta vallitsee hyvin samantapainen henki ja suomalaiset ovat olleet hyvin myötämielisiä USA:n kansalaisilleen (ainakin teoriassa) takaamia laajoja poliittisia oikeuksia kohtaan. USA:n järjestelmästä on haluttu poiketa ainoastaan markkinoiden liberalismin suhteen tulonjakoa ja julkisesti järjestettyjä palveluita suosien (tilanne on viime aikoina suuresti tasoittunut).

Millä lekalla pitäisi takoa natiofobien päähän se, että kansallismielisten ehdoton valtaosa edustaa klassista liberalismia ja kaikenlaiset tyranniat ja autoritäärisyydet ovat heille kauhistus. Jonkun verran esiintyy viehtymystä kansallissosialismiin, mutta siitäkin usein esitetään huomattavasti lievennettyjä versioita. Tämä on kuitenkin eri keskustelu.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Yhdysvaltain perustuslaki ei ole yhtä kuin Bill of Rights. Bill of Rights tarkoittaa perustuslain kymmentä ensimmäistä lisäystä.

Liittovaltion alkutaipaleella esim. äänioikeus oli vain varallisuutta omaavilla valkoisilla miehillä ja se oli silloisen tulkinnan mukaan aivan perustuslain mukaista. Tämä taas on ristiriidassa liberalismin (myös sen klassiseksi nimetyn version) kanssa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Miksi kansallisvaltio olisi jotenkin erityisen tärkeä asia liberalismissa? Toki julkishallinnon rooli "pakollisena pahana" tunnustetaan, yksilön vapauksien takaamiseksi ja tiettyjen rakenteiden ylläpitämiseksi. Ei kai mikään kuitenkaan edellytä, että se olisi juuri kansallisvaltio?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Toki julkishallinnon rooli "pakollisena pahana" tunnustetaan, yksilön vapauksien takaamiseksi..."

Tuo sisältää vinhan totuuden. Jos nimittäin julkishallintoa tarvitaan yksilön vapauksien takaamiseksi, niin mikä niitä yksilönvapauksia sitten uhkaa? Ei julkishallinto, vaan muut yksilöt vapauksineen.

Toisin sanoen yksien yksilöiden vapauksien toteuttamiseksi on rajoitettava toisten yksilöiden vapauksia ja se onnistuu vain julkishallinnon voimin.

Tietysti tällöin ne "luonnostaan voimakkaammat" kokevat julkishallinnon roolin lähinnä vapauksien rajoittajana ja moni "vapauden airut" vaatiikin julkishallinnon minimoimista vapauden nimissä. Se toisi lisää vapautta voimakkaimmille ja vähemmän vapautta heikoimmille.

Marx oli muuten sitä mieltä, että valtio on aina hallitsevan luokan työkalu.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #5

Avinsanat tuossa ovat välttämätön paha. Selkeimmät esimerkit lienevät poliisi ja tuomioistuin. Eli kun yksilö on rikkonut toisen yksilön vapauksia, seuraamukset hoidetaan kollektiivin, ei rikotun yksilön toimesta. Kyllä liberalismiin kuuluu käsittääkseni olennaisena osana julkishallinnon minimointi, ihan riippumatta miten se kehenkin vaikuttaa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #7

Kollektiivi ei pelkästään hoida seuraamuksia, vaan määrittelee myös, mistä teoista tulee seurata seuraamuksia. Globaalilla tasolla esimerkiksi hyväksytään se, että ruoan tuottajalla on oikeus myydä tuottamansa ruoka eniten maksavalle tai vaikka dumpata se mereen, vaikka tämä johtaisi toisten ihmisten nälkäkuolemaan. Jos joku varastaisi tuon ruoan ja antaisi nälkää kärsiville, häntä kohtaan kohdistettaisiin rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten yksien oikeuksia turvataan rajaamalla toisten oikeuksia.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #8

Vaihdoit ilmeisesti tarkoituksella vapauksista oikeuksiin?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #9

Vahingossa. Asia lienee niin, että kun vapaus kanonisoidaan lainsäädännöllä, siitä tulee oikeus.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #10

Osittain, mutta ei pelkästään. Elinkeinonvapaus ja oikeus tuloon ovat varsin radikaalilla tavalla eri asioita.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kuin tilauksesta Aleksi Niskanen (ps) julkaisi oman sopimusvapauden puolustuspuheensa. Liberaaleja vapauksien puolustajiapa tosiaan.

http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"... tavoite on homogenisoida yhteiskunta poistamalla kilpailevien näkemysten legimiteetti"

Mutta kun globalisoinnin tavoite (?) on homogenisoida yhteiskunta "mössöistämällä" kaikki!

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Blogistilta on jäänyt huomaamatta kansallisvaltioiden ja demokratian kehitys.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Älä nyt vielä hoppuile. Kirjoitussarja on kesken.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Muokkaus: "kehitys" on huono sana, se ei kerro paljoa. Pitäisi sanoa "syntyminen", mikä kertoo jo, mistä on kyse.

Siis: kansallisvaltioiden ja demokratian syntyminen.

Aika monta osaa saa blogisti vääntää tekstiä, että saa mitätöityä tämän asian.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Loordi on sanonut monenlaista: "Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti".

Liekö saanut liikaa valtaa..

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Farssi ja tragedia ovat varmaankin näille leijonakoru- & nakkimukihemmoille ihan liian vaikeita sanoja.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Näinköhän olet tutustunut Actonin ideoihin tarkemmin? Hän esimerkiksi lyttää sosialismia aika rajusti ja ihan aiheesta.

“Liberty has not only enemies which it conquers, but perfidious friends, who rob the fruits of its victories: Absolute democracy, socialism.”

https://acton.org/research/lord-acton-quote-archive

----

"Lähes sata vuotta sitten Lordi Acton (1919, 289) sanoi..."

1919 hän oli jo kuollut.

"When he died in 1902, Lord Acton was considered..."

https://acton.org/lord-emerich-edward-dalberg-acton

----

Actonin edustama klassinen liberalismi, jonka edustajaksi luen itsenikin voi olla vähän erilainen kuin mitä ajattelet. Siinä ajatellaan lähinnä järjellä, eikä tunteilla.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Moi Petri,

Joo, olet oikeassa tuon Actonin kuolinvuoden suhteen. Tuo teos, johon viittaan ja joka löytyy hyllystä, on julkaistu 1919. Olisi pitänyt olla tarkempi ilmaisuni kanssa. Kiitos huomautuksesta.

Actoniin olen olen jonkin verran perehtynyt artikkelikokoelmien kautta.

Olen monesta asiasta samaa mieltä Actonin kanssa, mitä tulee sosialismiin. Tosin nyt kun Actonin ajoista on kulunut yli sata vuotta, niin asioihin on vähän eri perspektiivi kuin tuolloin. Sittemin sosialismi esiintyi skeä tragediana että farssina.

Miksi muuten pitäisi luokitella itsensä johonkin kategoriaan, esim. klassiseksi liberaaliksi?

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

"Miksi muuten pitäisi luokitella itsensä johonkin kategoriaan, esim. klassiseksi liberaaliksi?"

On helpompi keskustella, jos tietää toisen lähtökohdat asioihin.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #20

Onhan se tottakai helpompaa, jos voi lätkiä valmiilla johtopäätöksillä miettimättä sen enempää, mitä toinen itse asiassa sanoi.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #21

Kuten sanoin, niin se antaa lähtökohdat, eikä koko totuutta.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo Vastaus kommenttiin #20

Puhtaita kategorioita tuskin löytyy, vaikka jo Aristoteles sellaisia etsi.

Pitäisikö siis aina debatin aluksi ilmoittaa kaikki potentiaaliset kannat? Esimerkiksi: tuossa asiassa olen keynesiläinen/monetaristi, tuossa taas liberaali/konservatiivi, tai mitä nyt milloinkin käsiteltävän asian yhteydessä katsoo tarpeelliseksi. Se vasta tappaakin keskustelun.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #22

Jos ei tiedä mitään toisen ideologiasta, niin sitä seuraava arvuuttelu vasta onkin turhaa keskustelua. Jos taas on lähtökohta jostain, niin tietää suurinpiirtein mitä toinen edustaa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #24

Toinen suositeltava tapa on kuunnelle, mitä toinen sanoo. Hyvä esimerkki tuosta lokeroinnista oli toissa päivänä, kun Soinin äänestämistä luottamusäänestyksessä koskeneessa keskustelussa minua haukuttiin sosialistiksi. Se ei ensinnäkään edistä keskustelua, vaikka pitäisi paikkaansa. Toiseksi se on valheellisena nähdäkseni kunnianloukkaus. En keksi montaakaan nimitystä, jotka olisivat törkeämpiä. En kertakaikkiaan keksi miten lokerointi edistäisi keskustelua enemmän, kuin se haittaa sitä. Esimerkkitapauksessani toki tuo nimittely selvitti, miksi nimittelijä ei ymmärtänyt argumentteja. Hän ilmeisesti hylkäsi ne esittäjästä tekemänsä lokeroinnin, ei sisältönsä perusteella.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #25

Ei tämän nyt näin vaikeaa pitäisi olla.

Muiden tekemä lokerointi on hieman eri asia kuin se, että itse tunnustaa olevansa jotain.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset