Oikean laidan anti-intellektualismi

Politiikkaa ja politikointia vaivaa niin Suomessa kuin monessa länsimaassakin kaikkinainen anti-intellektualismi. Erityisesti tämä tulee ilmi kentän oikeimman laidan möläytyksissä. Moukkamaisia ja irrationaalisuutta väitteitä perustellaan sellaisilla epäargumenteilla kuin ”kyllä kansa tietää”, ”kansan hiljainen enemmistö” ja ”eliitti valehtelee”. Epäargumentteja ei vain koskaan todennata, sillä silloin niistä tulisi argumentteja ja tulokset saattaisivat olla anti-intellektuellien kannalta kiusallisia.

Edellä sanottu on hyvin linjassa sen kanssa, että menneen maailman väitteitä (jotka toisinaan olivat jopa tosia) yritetään soveltaa nykymaailmaan. Kun moukkamaisia väitteitä heittävä joutuu pulaan esimerkiksi Puheenvuorossa, niin hätiin hälytetään nationalisti, patriootti tai kristillinen konservatiivi. Muitakin määreitä toki löytyy. Tittelinä on usein dosentti, toisinaan jopa professori. Ammattinimikkeet eivät kuitenkaan sinällään ole osoitus sivistyneisyydestä, ei edes älystä vaan pelkästä oppineisuudesta.

Vaikuttavasta tittelistä huolimatta jutut ovat tavallisesti bullshit-argumentteja. Heidän tapauksessaan argumentaatiovirhe Argumentum ad Hominem lakkaa olemasta argumentaatiovirhe. Paskaa puhuvaa ihmistä tulee sanoa paskanpuhujaksi ja idioottimaisuuksia laukovaa idiootiksi.

Tuolle ”älymystön eliittiä” vastustavalle moukkien omalle ”eliitille” rationalismi ja faktuaalisuus ovat pahan lähteitä. Anti-intellektualismi on yksinkertaisesti typeryyden ylistystä perusteenaan jokin hypoteettinen ”maalaisjärki”.

Anti-intellektualismin piirteitä voidaan listata esim. seuraavaan tapaan:

– Akateemisesti oppineet ovat todellisuudesta vieraantuneita, jos he eivät toista tietyn poliittiseen suuntauksen puheenparsia.

– Akateemisesti oppineet eivät ole kiinnostuneita ”tavallisen ihmisen” asioista.  Koskaan ei kerrota, miten tavallinen ihminen määritellään ja mistä sellaisia löytää. Homo sapiens on ihan tavallinen eläin maapallolla, joten kaikki homo sapiensit ovat tavallisia.

– Anti-intellektuellit uppoavat salaliittoteorioihin ja pyrkivät legitimoimaan sellaiset vaatimalla salaliittoteorioita osaksi tieteellistä debattia. Yhteiskunnallisessa debatissa salaliittoteoriat taas elävät sitkeästi, vaikka niitä ei erityisesti propagoitaisi.

– Anti-intellektuellit väittävät akateemisten ihmisten olevan eliittiä. Monesti he ovat itsekin akateemisesti koulutettuja.

– Anti-intellektuellit (erään suuntauksen mukaan) väittävät intellektuellien johtavan ihmisiä moraaliseen degeneraatioon.

– Oma uskomus on samanarvoinen verifioidun ja hyvin dokumentoidun tiedon kanssa.

– Anti-intellektuellit eivät vaivaudu tai eivät osaa tarkistaa väitteen totuusarvoa ennen kuin he ovat jo  valmiita hylkäämään sen hevonpaskana tai sitten hyväksymään absoluuttisena totuutena.

Listaan voi lisätä myös kaksi termiä, joihin oikean laidan möläyttelijät ovat ihastuneet: ”norsunluutorni” ja ”liberaali eliitti”:

Nykyisin uuseliittiä ovat kovimpaan ääneen huutavat moukat verkon eri palstoilla Tällaisen mölyn alle jäävät hyvin muotoillut ja  hyvin perustellut faktuaaliset argumentit. Verkon syövereissä mistä tahansa faktasta saadaankin aikaan salaliittoteoria. Siinä touhussa rationalismi on vihollinen.

Anti-intellektuellit vastustavat tiukimmin niitä intellektuelleja, joiden älyllisyyttä he pelkäävät. Tällaiseen vastustukseen rakennetaan intellektuelleista mielipuolisia ja irrationaalisia olkiukkoja.

Arrogantista anti-intellektualismista on tullut uuselitismiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu