Kansallismielisten kapea valintojen konteksti

Kansallismielisyys, sellaisena myrkyllisenä ideologiana kuin se esiintyy monessa debatissa, on haitallista erityisesti yksilön hyvinvoinnille. Yksilöt muodostavat yhteisöjä, mutta tämän yksinkertaisen lähtökohdan kansallismieliset mielellään jättävät huomiota, koska yksilön oikeuksista ja vapauksista on vaikea konstruoida kansallismielistä ideologista propagandaa.

Kansallismieliset ryhmänä lähes poikkeuksetta käyttävät hyväkseen yhteisönsä jäseniä. Tällainen kulttuurinen jäsenyys on enimmäkseen pakko, eikä suinkaan vapaan valinnan tulos ja liberaalin individualismin mukainen menettelytapa.

Kansallismielisyys määrittelee yhteisön (esim. Suomen kansa, oma kansa, kansakunta ja mitä kaikkia määreitä kansallismieliset ovatkaan keksineet käyttää), jossa valinnat suoritetaan. Kansallismielisten mukaan on jokin (usein hypoteettinen) yhteisö, jonka puitteissa valinnat ovat sallittuja. Will Kymlicka (1995) nimittää sitä valintojen kontekstiksi.

Will Kymlickalle (1989, 1995) ryhmä on primaari tekijä toisin kuin Rawlsin Oikeudenmukaisuusteorian (1972) mukaisessa individualismissa. Rawlsillehan ryhmä on sekundaarinen. Kansallismielisille ryhmällä on sisäinen arvo, individualisteille ryhmällä on vain vaihdettavissa olevaa ulkoista arvoa.

Kun ryhmä, esim. kansallismieliset enemmistönä, on dominantissa hegemonisessa asemassa, ei ole takeita siitä että yksilöä koskevat vapausoikeudet toteutuisivat tai vähemmistöjen oikeus omaan elämäntapaansa olisi edes oikeutettua. Myös yhden hengen oppositiot ovat sellaisessa yhteiskunnassa tukalassa asemassa. Dominantilla hegemonisella kulttuurilla on taipumus pakottaa yksilöt kulttuuriseen jäsenyyteen sanktioimalla individualismia ja vähemmistöjä tavalla tai toisella. Yhteiskunnan (olkoonpa yhteiskunnan lähtötilanne mikä tahansa) homogenisoiminen on kansallismielisen tyrannian elinehto ja päämäärä.

Kansallismielisyys on luonteeltaan epäautonomista, sillä kulttuurinen yhteisön jäsenyys rajoittaa valintojen autonomisuutta. Täten kansallismielisyys ei voi tuoda vapautta mahdollisimman monelle, sillä vapaus edellyttää valintojen autonimisuutta; ts. valintojen tulisi olla sallittuja muussakin kuin kansallismielisille suotuisassa valintojen kontekstissa.

 

* * *

Suomalaisilla keskustelupalstoilla olen törmännyt toistuvasti siihen, että kansallismieliset haluavat määritellä suomalaisuuden rodun, uskonnon, kielen, seksuaalisen suuntautumisen yms. perusteella. Toki listaan kuuluu muitakin tekijöitä, mutta nuo ovat esimerkkejä siitä, millainen valintojen konteksti kansallismielisillä on. Määreet eivät tietenkään kaikki ole valintoja, jotkut niistä ovat synnynnäisiä. Tällainen kansallismielinen identiteettipolitiikka perustuukin lähinnä tietämättömyyteen.

Johtopäätökseni monista debateista sekä verkossa että kasvokkain on se, että länsimainen liberaali demokratia on kansallismielisten mielestä riittämätön yhteiskuntamuoto toteuttamaan heidän päämääränsä. Tuo päämäärä vain on milloin mitäkin, tyypillisesti kuitenkin niin irvokasta, että sellaisia näkemyksiä voisi aivan perustellusti kutsua autoratiiviseksi totalitarismiksi.

Kansallismielisyyden strategiana on kollektiivinen toiseuden ja toisinajattelun stigmatisoiminen sekä valintojen kontekstin rajoittaminen mahdollisimman suppeaksi. Tähän kansallismielisyys tähtää.

 

* * *

 

Kymlicka, W. (1989), Liberalism, Community  and Culture. Oxford: Clarendon Press.

Kymlicka, W. (1995), Multicultural Citizenship: A Liberal Theory on Minority Rights. Oxford: Clarendon Press.

Rawls, J. (1972) A  Theory of Justice. Oxford: Oxford University Press.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu