Kansallismielisten epä-älyllisyys

Kansallismielisyyden/nationalismin yksi piirre näyttäisi olevan kattava anti-intellektualismi.

Toki kansallismielisillä on riveissään muutama professori, dosentti tai muuten oppinut henkilö, mutta argumentit ja noista argumenteista johdettu retoriikka on häikäisevän epä-älyllistä.

Asia ei ole mitenkään uusi. Jo vuonna 1964 Richard Hofstadter julkaisi kirjan Anti-intellectualismin in American Life. Vaikka kirja käsitteleekin amerikkalaista epä-älyllisyyttä, niin vastaavia piirteitä löytyy nykyisestä suomalaisesta kansallismielisyydestä, myös tällä palstalla kirjoittavista kansallismielisistä.

Hofstadterin kirjan sanoma voidaan tiivistää seuraavasti: Intellektualismia pidetään mahtailevana, omahyväisenä, epämiehekkäänä ja mahdollisesti moraalittomana, vaarallisena sekä vallankumouksellisena.

Hieman lievemmässä epä-älyllisyyden muodossa intellektuellit nähdään idealistisina erokoituneina yksilöinä, jotka ovat jollakin määrittelemättömällä tavalla vieraantuneita kuvitellun enemmistön ajattelusta. Intelligentsian syyttäminen idealismista on oikeastaan koomista, sillä nationalismi se vatsa idealismia onkin. Tällaiset kömmähdykset eivät tietenkään ole kansallismielisten mielestä argumentaatiovirheitä.

Kansallismielisten mukaan intelligentsian omaama tieto on tuon kuvitellun enemmistön mielestä irrelevanttia ja epäkäytännöllistä.

Jyrkemmässä kansallismielisessä anti-intellektualismin muodossa intelligentsia on uhka vallitsevalle kulttuurille ja poliittiselle ortodoksialle. Täten kansallismieliset väittävät intelligentsian olevan uhka kuvitellulle enemmistölle.

Kansallismielinen anti-intellektualismi nähdään ”tavallisen” kansan etujen puolustajana, vaikka kyseessä on populistinen valtapolitiikka, jolla lopulta ei ole muuta merkitystä kuin kansallismielisen eliitin vallan paaluttaminen ikuiseksi. Jokaisessa kuppikunnassa, myös nationalistisissa, on aina oma eliittinsä, vaikka he mielellään hämärtävätkin sellaisen olemassaolon.

Hofstadterin mukaan ”epä-älylliset” pitävät omia väitelauseitaan tarkasti harkittujen rationaalisin perustein esitettyjen argumenttien veroisina, usein jopa ylivertaisina. Anti-intellektualismin yksi perusteesi kuuluukin: akateemisissa oppilaitoksissa ei opi mitään, ei ainakaan mitään tärkeää! Jotkut jopa ottavat tuollaisen yliampuvan väitteen aivan tosissaan.

Anti-intellektualismi vetoaa usein perinteisiin, olivatpa perinteet sitten uskonnollisia, moraalisia tai niiden kombinaatioita. Perinteiden katsotaan olevan luotettavampia kuin mikään tieteellinen tieto. Koulutuksen taas katsotaan uhkaavan perinteitä ja näissä perinteissä pitäydytään, vaikka perinteet olisi luotettavasti osoitettu haitallisiksi.

Kansallismielisten anti-intellektuaalinen teesi kuuluukin: Minun tietämättömyyteni on samanarvoinen kuin tietosi!

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu