IlkkaSalo kaikenlaista kritiikkiä

Paavo Väyrynen - systemaattisesti väärässä

Uuden Suomen Puheenvuorossa kirjoitin 23.2.2016 otsikolla Suomen historian häpeäpilkku – Kekkoskultti vuonna 1974 ja 24..1.2016 Paavo Väyrynen – liian paljon, liian varhain. Tuohon jälkimmäiseen kirjoitukseen liittyy sellaisen hupaisa yhteensattuma, että pari päivää myöhemmin Väyrynen julkisti uuden puolueen perustamishankkeensa. Aina kun Väyrynen sanoo mitä tahansa, niin kaikki hälytyskellot soivat.

Koska Väyrynen näyttää aktivoituneen myös Uuden Suomen blogistina, niin katsotaanpa miten ryvettynyt poliitikko Väyrynen oikein on. Olen seurannut Väyrysen politikointia viidellä eri vuosikymmenellä (kyllä, luit ihan oikein!), eikä Suomen poliittinen historia taida tuntea toista poliitikkoa, joka oli ollut niin systemaattisesti väärässä.

Tämän Puheenvuoron kirjoittaminen on helppoa: ei tarvitse kuin kerätä yhteen muutama esimerkki Väyrysen vehkeilystä, niin Väyrysen sekä henkilökuva että poliittinen pyrkyryys paljastaa karun luonteensa. Siis tässä:

Suomettumisen aikaan 1970–1980-luvuilla Väyrysen on väitetty olleen läheisessä suhteessa Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n kanssa. Entinen KGB-eversti Oleg Gordijevski kutsuu kirjassaan Sokea peili Väyrystä Kekkosen ja Karjalaisen lailla "omaksi mieheksi". Väyrynen on vastineessaan myöntänyt yhteydenpidon, mutta on katsonut sen "normaaliksi isänmaalliseksi yhteydenpidoksi".[47] Dosentti Hannu Rautkallion mukaan Väyrynen peri KGB-suhteet Kekkoselta.[48]

Seitsemän vuotta jälkikäteen nousi kohu Väyrysen menettelystä vuoden 1982 presidentinvaalia edeltäneissä tapahtumissa. Suomen Kuvalehti julkaisi syksyllä 1989 valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan kirjoittaman jutun, jossa Väyrysen väitettiin syyllistyneen maanpetokseen keskusteltuaan Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystössä työskennelleen ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa siitä mahdollisuudesta, että Neuvostoliitto lisäisi ns. välitysöljyn myymistä Suomelle, jolloin Suomen vienti voisi vastaavasti lisääntyä. Tämä toisi myönteistä julkisuutta talouskomission puheenjohtajana toimineelle Ahti Karjalaiselle.[49] Väyrynen kielsi ensin kokonaan osallisuutensa ja uhkaili Tarkkaa oikeusjutulla, jos todisteet Väyrysen osallisuudesta jupakkaan julkistettaisiin. Tarkan julkaisemassa kirjassa Ahti Karjalaisen urasta Väyrysen osallisuudesta todistava kirje julkaistiin Väyrysen uhittelusta huolimatta.[50]

Viisi kansanedustajaa kokoomuksen Kimmo Sasin johdolla teki eduskunnan perustuslakivaliokunnalle selvityspyynnön Väyrysen toiminnasta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi Väyrysen toimineen varomattomasti, mutta ei lain vastaisesti ja eduskunta hylkäsi ehdotuksen kanteen nostamiseksi häntä vastaan.[51]

Väyrynen toimi Suomen ulkoministerinä elokuun 1991 Moskovan vallankaappausyrityksen aikana ja osallistui 20. elokuuta pohjoismaisten ulkoministerien kokoukseen Skagenissa Tanskassa. Tanskan ulkoministeri Uffe Ellemann-Jensen olisi halunnut käyttää yhteisessä kannanotossa sanaa "vallankaappaus", mutta Väyrysen vastustuksesta sana poistettiin julkilausumasta. Tanskalaiset moittivat Suomea ja Väyrystä liiallisesta varovaisuudesta. Muiden länsimaiden kannanotot tosin olivat vielä edellisenä päivänä olleet samansisältöisiä kuin Suomen varovainen kanta, mutta Suomi piti varovaisesta linjastaan kiinni niitä pidempään.[56]

Viron entinen pääministeri Edgar Savisaar on syyttänyt useiden Suomen johtajien jarruttaneen Viron itsenäistymistä Neuvostoliitosta 1990-luvun alussa ja on nimennyt myös Väyrysen yhdeksi heistä.[57] Baltian maat julistautuivat itsenäisiksi vallankaappauksen aikana, mutta Suomen johto oli aluksi epäileväinen niiden itsenäisyyden tunnustamisen suhteen. Suomessa paraikaa vieraillut Viron ulkoministeri Lennart Meri toivoi Suomelta tukea maansa itsenäistymishankkeelle. Väyrynen otti lopulta Meren vastaan 22. elokuuta, mutta ilmoitti vielä kaksi päivää myöhemmin Suomen linjaksi, etteivät Baltian maat täyttäneet suvereenien valtioiden tunnusmerkkejä. Venäjän kuitenkin tunnustettua Baltian maiden itsenäisyyden useat valtiot seurasivat perässä, ja Suomikin ilmoitti muutama päivä myöhemmin vuoden 1920 tunnustusten olevan edelleen voimassa.[58][59]

Professori Jarmo Virmavirta on kritisoinut voimakkaasti Suomen silloista ulkopoliittista linjaa, joka hänen mukaansa nojasi Väyrysen väitöskirjan lähtökohtaan "jossa Neuvostoliitto on pysyvä ja Euroopan kahtiajako ikuinen". Virmavirran mukaan Suomen ulkopoliittinen linja ehti kuitenkin viime hetkellä kääntyä Baltian maiden itsenäisyyden kannalle.[60]

Paavo Väyrynen (s. 2.9.1946 Kemin mlk) on toiminut ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä (kesk). Vanhasen II hallituksessa, kansanedustajana 1970-2003 sekä 2007-2011, ministerinä jo 1975 ja hän pitää itseään eräänlaisena poliittisena messiaana.

Keskustapuolueen pj. 1980-90. Keskustan K-linja eli neuvostomieliset nostivat hänet tiukassa äänestyksessä puheenjohtajaksi ohi Johannes Virolaisen. Kekkonen tuki Väyrystä jo vuodesta 1973[1].

 

KGB-skandaali

Vuonna 1989 paljastuu Väyrysen kirje, jossa hän "kertoo [ulkoministerinä!] neuvotelleensa syksyllä 1981 KGB-kenraali Viktor Vladimirovin kanssa siitä, miten Neuvostoliitto voisi auttaa [K-linjan Ahti] Karjalaista presidentinvaaleissa"[1]. Väyrynen on muutenkin pitänyt Vladimiroviin yhteyttä, jo vuonna 1979 hän utelikin tältä, miksi Neuvostoliiton suhtautuminen häneen ei ole "varauksettoman myönteinen"[1]

Väitöskirja 1988: Neuvostoliitto ja Euroopan kahtiajako säilyvät

Väyrynen väitteli 1988 Åbo Akademissa. Lehdistössä heti heikoksi arvosteltu Väyrysen väitöskirja arvioi Neuvostoliiton säilyvän sosialistisena suurvaltana ja kahtiajaon Euroopassa olevan pysyvä [1]. Vuonna 1989 Itä-Eurooppa vapautui sosialismista, vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi.

"Suomettumista ei ollut olemassakaan"

HS: ""Suomettumista ei ollut olemassakaan, se oli pelkkä saksalaisten oikeistopoliitikkojen keksintö", latasi Väyrynen täysin vakavalla ilmeellä."[5]

"Krim Venäjän protektoraatiksi"

Väyrynen esitti blogissaan 31.12.2014,[6] että Krim olisi autonominen osa Venäjää kuten Puerto Rico on autonominen osa Yhdysvaltoja. Hän myös kyseenalaisti Ukrainan hallinnon oikeuden päättää maan asioista, ja halusi Ukrainan pysyvän EU:n ja Naton ulkopuolella. Tätä pidettiin Venäjän liehittelynä. Keskusta irtisanoutui Väyrysen kommenteista. [7][8][9]

Uuden Suomen päätoimittaja kummasteli Väyrysen kirjoitusta ”itäisen naapurimaamme laajentumishaluja jossain määrin ymmärtävänä”.[10] Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen kummasteli: "toiselta itsenäiseltä maalta voi vallata maata ja maailmalla olisi ratkaisuna hyväksyä tämä?"[9]

Maaliskuussa 2015 Väyrynen väitti tiedotusvälineiden Ukraina-uutisointia hyvin yksipuolisesti. Ministeri Lenita Toivakka pitää tällaista kohtuuttomana ja korostaa, ettei Suomen pitäisi lähteä mukaan Venäjän informaatiosotaan ja yrityksiin rikkoa suomalaisen ulkopolitiikan yhtenäisyyttä. Hän muistutti Suomen median olevan tutkimusten mukaan maailman vapainta. Myös keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä irtisanoutui Väyrysen, Lehtomäen ja Anttilan media-arvostelusta ja sanoi, ettei se ole puolueen linja. Hänestä media on tasapuolinen. [11][12]

 

Kassakaappisopimus: "Voiko vitutukseen kuolla?"

Mauno Koivisto ei luottanut Väyryseen, ja Kalevi Sorsakin suostui keskustelemaan tämän kanssa vain "julkisen notaarin" ollessa paikalla (1985). Pelätessään olevansa punamultahallituksen ulkopuolella Väyrynen teki porvaripuolueiden kanssa salaisen kassakaappisopimuksen yhteisestä hallituksesta, jossa hän olisi pääministeri. [1]

Koivisto kuitenkin antoi Harri Holkerille (kok) tehtäväksi muodostaa hallituksen, jolloin "Väyrynen kysyi henkilääkäriltään, voiko vitutukseen kuolla?" (Väyrynen kertoi tämän Nyt-liitteen haastattelussa syksyllä 2009)[1].

 

Vuodenvaihteessa 1987 Väyrynen teki kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajien kanssa salaisen aiesopimuksen (niin sanotun kassakaappisopimuksen), jossa sovittiin näiden kolmen puolueen lähtevän ajamaan (SDP:n myötävaikutuksella tai ilman) keskustan johtamaa enemmistöhallitusta, jos ne saisivat yli puolet uuden eduskunnan paikoista. Sopimuksessa sovittiin myös, ettei mikään puolueista lähtisi hallitukseen ilman kahta muuta.[7] Lisäksi sovittiin, että Väyrystä yritettäisiin saada yleisporvarillisesti eduskunnan puhemieheksi, jos häntä ei valittaisi uuden hallituksen pääministeriksi.[7][8] Kassakaappisopimuksen takana olleet teollisuusjohtajat lupasivat rahoittaa porvaripuolueiden vaalikampanjoita tavallista suuremmilla summilla porvarihallituksen aikaansaamiseksi.[7]

Sosiaalidemokraatit olivat kuitenkin sopineet Harri Holkerin ja muutaman muun kokoomusvaikuttajan kanssa sinipunahallituksen muodostamisesta.lähde? SDP menetti vuoden 1987 vaaleissa 101 000 ääntä (2,6 prosenttiyksikköä kannatuksestaan), mutta ainoastaan yhden edustajapaikan ja säilyi vaalitappiosta huolimatta suurimpana puolueena.[9] SDP:n vaalitappio oli vähällä tehdä mitättömäksi kokoomuksen kanssa tehdyn sopimuksen.

Väyrynen nosti eduskunnan päivärahoja sillä verukkeella, että muka asuisi Keminmaalla. Oikeus totesi, että tämä ei ole totta, vaikka Väyrysellä onkin siellä jalaksille nostettu, siirrettävä, muutaman neliömetrin "jalasmökki", vaan Väyrynen perheineen asuu Helsingin Kruununhaassa 173-neliöisessä asunnossa. [13]

Paavo Väyrynen puolusti 6.6.2010 "voimakkaasti muun muassa vaalirahasotkuista ja puolueen jäsenepäselvyyksistä syytettyä keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosta"[14]

 

Vuoden 1982 suurin poliittinen selkkaus oli niin sanottu jalasmökkijupakka. Väyrynen asui, ja oli asunut keskeytyksettä jo toistakymmentä vuotta perheineen Helsingissä, mutta oli siitä huolimatta ilmoittanut vakituiseksi asuinpaikakseen Keminmaan Lapissa. Tämä oikeutti hänet nostamaan eduskunnan päivärahaa. Kävi kuitenkin ilmi, että Keminmaan-asunto oli muutaman neliömetrin kokoinen siirrettävä jalasmökki ja vastaavasti Helsingin asunto 173 neliömetrin huoneisto Helsingin Kruununhaassa. Tuolloin kansanedustajat saivat päivärahansa eduskunnan ja vaalipiirin välisestä etäisyydestä ja kahden asunnon ylläpidosta.[52] Väyrynen pystyi näin toimimalla nostamaan verottomia lisätuloja noin 4100 markkaa kuukaudessa.[53] Aiempi oikeuskansleri Risto Leskinen, eduskunnan virkamiehet ja kansliatoimikunta katsoivat menettelyn lailliseksi. Vastaavasti uusi oikeuskansleri Kai Korte puuttui asiaan ja lopulta Korkein hallinto-oikeus tulkitsi Väyrysen vakituiseksi asuinpaikaksi Helsingin.[54]

Kohun jälkeen aikaisemmin omaksuttua väestökirjalain tulkintaa muutettiin siten, että kansanedustajien asuinpaikka alettiin määritellä asunto-olojen perusteella, jolloin Väyrysen ohella useampi kansanedustaja menetti päivärahansa. Tämän jälkeen päivärahajärjestelmä korvattiin kulukorvausjärjestelmällä.[55]

Ulkoministeri Väyrynen keskusteli 18.9.1981 idänkaupasta ja presidentinvaaleista vuonna 1981 KGB kenraali Viktor Vladimirovin kanssa. Vuonna 1986 ulkoministeri Väyrynen keskusteli KGB-residentti Felix Karasevin kanssa 9.9.1986 päivää ennen kuin antoi kohutun idänkauppahaastattelun Suomenmaalle 10.9.1986. Väyrynen tapasi Karasevin neuvostoliittolaisten huvilalla Kirkkonummella.

 

Väyrynen informoi KGB upseeri Karasevin haastattelusta etukäteen, mutta ei Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivistoa, eikä pääministeri Kalevi Sorsaa. Informoinnillakin piti olla joku järjestys. Koivisto ja Sorsa saivat lukea lehdestä.

Väyrynen oli idänkauppakritiikissä oikeassa, mutta olisiko sittenkin pitänyt asia puhua presidentti Koiviston ja pääministeri Sorsan kanssa loppuun saakka, ennen kuin haki selkänojan neuvostoliittolaiselta KGB-upseerilta.

 

Nyt ei kyllä jaksa enempää kerätä näitä Väyrysen ”hämärähommia”. Myöhemmin ehkä lisää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Jännittyneenä odotan sitä, kun saan lukea 23.2.2016 julkaisemasi kirjoituksen.

Muuten hyvä historian kertaus.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

*hymyilee* Olisi pitänyt olla 23.1.2016. Pahoittelut.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Minulla olisi sellainen kysymys, että tiesikö Johan Bäckman, että Väyrynen oli perustamassa uutta puoluetta ennen kuin tuo asia julkistettiin? Ainakin omalla Facebook-sivullaan Bäckman sanoo seuraavaa:

"Johan Bäckman

25. tammikuuta kello 10:47 ·

Kannatan Paavo Väyrysen loistavaa puoluehanketta. Persujen naamiot ovat pudonneet luuseriluokkaan, kannatus ropisee kun Soinin poliittinen korruptio paljastuu koko karmeudessaan. Väyrynen saa taakseen uuden puolueen ja helposti 10% kannatuksen heti kättelyssä. Uusi puolue voisi myös olla suuri käänne ja yhdistävä tekijä oikeistosta vasemmistoon. Suomen politiikan suurin yhdistävä tekijä on NATO-vastaisuus."

Lähde: https://www.facebook.com/johan.backman.902/posts/1...

Väyrynen julkisti helmikuun 4. sen, että hän tulee perustamaan puolueen:

https://www.google.fi/webhp?sourceid=chrome-instan...

Miten Bäckman saattoi tietää Väyrysen puoluehankkeesta 25. tammikuuta, noin viikkoa etukäteen? Mitä vispilänkauppaa Väyrysellä ja Bäckmanilla on keskenään?

Paavo Kuronen

Hyvä, että näitä skandaaleja ja korruptiota tuodaan esille. Kaikki likapyykit on pestävä. Nämä kaikki pitäisi tuoda julki jossain isossa tv-spektaakkelissa, toki puolueettomasti kaikkien poliitikkojen rikokset pitäisi paljastaa siinä samassa.

Kaikesta huolimatta Väyrynen vaikuttaisi tällä hetkellä olevan ainut poliitikko, joka ymmärtää ajaa eroa eurosta, joten en voi muuta, kuin kannattaa hänen toimintaansa joka tapauksessa.

Käyttäjän PekkaMkinen kuva
Pekka J. Mäkinen

Melkoista tarkoitushakuista syyttelyä Salolta. Eikö Salo löydä mitään hyvää sanottavaa Väyrysestä. Moni muu kyllä näkee. Haluaisin kuulla myös Väyrysen puolustuspuheen näistä syytöksistä. Luulen nimittäin että asoita voidaan tarkastella monesta kulmasta. Tämä kun on politiikaa ja politiikassa ei ole ehdottomia totuksia.

Kukaan ei ole täydellinen, ei edes Väyrynen. Vaikka Paavo Väyrysellä olisikin omat luurangot olleet kaapissaan, tästä huolimatta Väyrynen on aivan oikealla linjalla, sillä Paasikiven-Kekkosen linja on täysin johdonmukainen ollut aikanaan, ja se on sitä vieläkin koska meillä on edelleenkin sama valtio naapurina, vaikkakin eri nimellä.
Valtioiden välisiä suhteita hoidettiin aikanaan ystävyyden nimissä ja avulla, ja niin niitä on hoidettava nykyäänkin. Lapsikin ymmärtää että jos Suomeen tulee Venäjän vihollisen sotakalustoa harjoittelemaan, siitä on erittäin suurta haittaa maamme Venäjä-suhteisiin, jotka ovat meillä aivan elintärkeitä.

Gorbatshovin mukaan Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla on ollut täysi syy reagoida Naton liikkeisiin. Hän muistutti, että Nato rakentaa jälleen sotilastukikohtiaan ympäri maailmaa.

- "Olen sitä mieltä, että liittoutumattomuus on paras takuu Suomen turvallisuudelle", Putin sanoi suoraan.

Miksi emme usko tätä. Meidän turvallisuutemme ei riipu Natosta, vaan se riippuu ainoastaan Venäjästä. On siis täysin johdonmukaista koittaa pysyä irti suurvaltojen ristiriidoista ja hoitaa kahdenkeskisiä suhteita Venäjään, kuten Kekkosen aikana.

Väyrynen on oikeassa siinäkin että EU mokasi Venäjäsuhteissaan. Väyrynen toteaa näin: "Julkisessa keskustelussa asioita on karkeasti yksinkertaistettu.
Venäjän sanotaan aiheuttaneen Ukrainan kriisin. On kuitenkin
myönnettävä, että Euroopan unioni on myös itse vaikuttanut
ratkaisevalla tavalla sen syntymiseen.
Unionin olisi tullut ymmärtää, että Ukraina oli hauras ja sisäisesti
jyrkästi kahtiajakautunut valtio. Ukrainan olisi tullut voida
ylläpitää hyviä suhteita ja harjoittaa yhteistyötä sekä Venäjän että
EU:n ja muiden länsimaiden kanssa.
Stubbin valtiosihteerinä toiminut Teija Tiilikainen ihmetteli Helsingin Sanomissa 12.8. ”Miksi EU ei ymmärtänyt, että Venäjä tulkitsee unionin toiminnan (EU:n ja Ukrainan kumppanuussopimuksen) reviirin laajennukseksi”. Niin miksi? Miten muuten Ukrainan venäläisväestö ja Venäjä olisivat voineet kumppanuushankkeen ymmärtää?". Näin siis Väyrynen.

Myös Gorbatshovin mielestä Ukrainan selkkaus johtuu Naton laajentumispyrkimyksistä.

Jos me olisimme toimineet niinkuin Väyrynen on ehdottanut, meillä ei olisi EU-ongelmia, jotka päivä päivältä vain pahenevat. Väyrynen onkin aivan aiheellisesti ehdottamassa uutta kansanäänestystä EU:sta. Väyrynen toteaa: "Euroalue ei ole kehittynyt sellaiseksi kuin eduskunnalle vuonna 1998 esitettiin. Siihen kuuluminen on aiheuttanut Suomelle taloudellista vahinkoa, työttömyyttä ja julkisen talouden pahan alijäämän. Euroopan unionin perussopimusten vastaisesti on ryhdytty tukemaan taloudellisesti vaikeuksiin joutuneita jäsenmaita. Näitä tukijärjestelyjä ollaan lisäämässä ja saattamassa ne pysyvälle pohjalle. Euroalueen päätöksentekojärjestelmää ollaan muuttamassa tavalla, joka olennaisesti kaventaisi Suomen taloudellista ja valtiollista itsenäisyyttä".

Voiko tätä tämän selvemmin sanoa. EU on pettänyt meitä ja tullut sellaiseksi mihin kansamme ei ole antanut valtuuksia.

Jos olisimme toimineet kuin Väyrynen on ehdottanut, meillä ei olisi ongelmia myöskään Venäjän kanssa, ei pakotteiden takia, eikä Nato-yhteyksiemme takia, jotka horjuttavat paitsi ystävyyttämme Venäjään, niin myös turvallisuuttamme, koska sotilaallinen jännitys lisääntyy silloin jos maamme on kahden toisilleen vihamielisen sotilasliiton rajana. Tämän luulisi olevan jokaiselle itsestään selvä asia, mutta näyttää siltä että meillä monet haluvat korvata hyvät suhteet hyvillä (voimakkaammilla) aseilla. Luotetaan enemmän maallisiin voimiin kuin hengen voimiin. Näyttää taas kerran toteutuvan sanonta: historia opettaa ettei historia opeta mitään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset